Vanhustenpalvelut pitää saada kuntoon koko maassa (Mielipidekirjoitukseni Helsingin Sanomissa 11.8.2018)

Olemme saaneet lukea ikäihmisten hoidon puutteista säännöllisesti jo vuosia ilman että asiassa on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Sote- ja maakuntauudistusta odotellessa vanhuspalvelut pitää saattaa kuntoon koko maassa. Kotihoidon keinoin huonokuntoisten asiakkaiden tarpeisiin ei pystytä vastaamaan.

Kotihoidon työntekijöiden lisääminen ei yksistään riitä. Tarvitaan kiireesti lisää muistisairaiden ryhmäkoteja ja tuettua palveluasumista. Pääkaupunkiseudulla tyhjistä toimistotiloista saataisiin nopeastikin toimivia ryhmäkoteja, mikäli niin halutaan.

Kotihoitoa kehitetään nyt kustannussäästöt edellä, kun hoitajat, asiakkaat ja omaiset pitäisi ottaa mukaan kotihoidon kehittämistyöhön.

1990-luvun alussa vähennettiin erinomaista kodinhoitajatoimintaa ja hoitajien työnkuvaa muutettiin. Aikaisemmin kodinhoitajat kävivät säännöllisesti saman asiakkaan luona auttaen kaikissa kodinomaisissa töissä. Kaupassa käytiin usein yhdessä asiakkaan kanssa, jolloin ulkoilu- ja liikuntaterapiakin tuli hoidettua.

Nykyisin koulutetaan hoiva-avustajia. Tämä ammattiryhmä olisi erinomainen apu kotihoidon rinnalle. Lähi- ja sairaanhoitajat hoitaisivat hoitotyöhön liittyvät tehtävät ja tuttu hoiva-avustaja muut kodinomaiset työt ja ulkoilun. Näin ruokailua voitaisiin seurata paremmin ja seurustelu tapahtuisi luontevasti yhdessä puuhailun ohessa. Hoiva-avustajat olisivat kiinteä osa kotihoidon tiimiä.

On väärin, että pääkaupunkiseudulla kotihoitajat joutuvat suostuttelemaan asiakkaitaan digitaalisen hoidon piiriin vasten näiden tahtoa. Moniko meistä suostuu ikäihmisenä itse jumppaamaan tietokoneruudun äärellä tai ruokailemaan sen edessä ”yhteisen pöydän” ääressä?