Sinikka Vepsä

Blogi

Ensimmäinen vuosi kunnallisissa luottamustehtävissä ja varavaltuutettuna

Leuto maaliskuun alku on jo menossa kovaa vauhtia ja on korkea aika muistella kulunutta. 2013 helmikuussa oli ensimmäinen Helsingin kaupungin liikennelaitoksen johtokunnan kokous ja vasta syyskuussa alkoi työskentely Uudenmaan kuntayhtymän päihdehuollon hallituksen jäsenenä Ridasjärvellä.

Ensikertalaisena kunnallisvaaleissa saamani äänimäärän (576) luottamuksella minut asetettiin ”arjen ammattilaisena” HKL:n johtokuntaan ja myöhemmin kun tiedustelin omaan alaani liittyviä luottamustehtäviä myös Uudenmaan kuntayhtymän päihdehuollon hallitukseen. Terveydenhuollon ammattilaisena huoli niin ikäihmisten kun kaikkien kuntalaisten hyvän julkisen terveydenhoidon puolesta sekä terveys- ja tuloerojen jatkuva kasvu sai minut lähtemään mukaan kunnallispolitiikkaan. Nuorten syrjäytymisestä olen myös huolestunut seuratessani kahden täysi-ikäisen tyttäreni ja heidän ystäviensä kamppailua opiskelu- ja työpaikoista sekä kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista. Sama huoli minulla on tänä päivänäkin. Oikeastaan se on vain kasvanut, kun olen HKL:n johtokunnassa seurannut miten huolettomasti johtokunnan eteen tuodaan ohimennen useiden kymmenien miljoonien eurojen ylityksistä hankesuunnitelmien kustannuksissa ja aikataulujen venymisestä. Samaan aikaan Helsingin kaupungin sosiaali-ja terveysvirastoon kohdistuu melkoisia säästövaateita ja muualla kunnissa lomautetaan ja irtisanotaan määräaikaisissa työsuhteissa olevaa hoitohenkilöstöä. Samoin opetus- ja varhaiskasvatusvirastoon kohdistuu kovia säästöpaineita.

Ridasjärven päihdehuoltokeskuksen kuukausitilastoja seuratessani olen nähnyt miten useat kuntayhtymän jäsenkunnat säästävät lyhytnäköisesti päihdeongelmaisten kuntalaistensa hoidossa.
Nämä säästöt valitettavasti kostautuvat ajan kuluessa päihteiden aiheuttamien sairaus- ja syrjäytymisestä aiheutuvien kulujen muodossa. Toivottavasti Uudenmaan kuntayhtymän Ridasjärven päihdehuoltokeskusta ei uhkaa sama kohtalo kuin Hämeen päihdehuollon 29 jäsenkunnan omistamaa Mainiemeä, jota ollaan lakkauttamassa. Päihdehoitopalvelujen ostaminen yksityisiltä palvelujen tuottajilta tulee maksamaan kunnille maltaita verrattuna näihin kuntayhtymien omistamiin hyviin hoitopaikkoihin.

HKL:n johtokunnassa olen oppinut paljon uutta ja mielenkiintoista raideliikenteestä . Automaattimetroprojekti etenkin on erittäin haasteellinen. Kokenut johtokunnan demarijäsen Ari Lehtinen on osaava yhteistyökumppani. Arin kanssa ollaan kahteen otteeseen oltu metroasioista kaupunginhallituksen demarijaoksen kuultavana. HKL tekee liikelaitoksena hyvää taloudellista tulosta ja toiminnalle asetetut laatutulokset on saavutettu erinomaisesti asiakastyytyväisyydessä niin raitiovaunu- kuin metroliikenteessä. En näe mitään järkevää syytä HKL:n jatkuville hallintomalliselvityksille ja yhtiöittämispyrkimyksille.

Kaupunginvaltuuston kokouksiin olen saanut kutsun 10.varajäsenenä kaksi kertaa viime vuoden puolella. Näitä kutsuja odotan innokkaasti joka toinen viikko.

Pohtiessani kulunutta vuotta nousee esille paras kannustus, jonka sain viime vuoden syyskuussa Tampereella paikallisliikennepäivillä liikennöitsijä Martti Paunulta. Hän opponoi paneelia, jossa hän haastoi luottamushenkilöitä keskusteluun väittämällä heidän toimivan virkamieslähtöisesti ja myötäilevän virkamiehiä liikaa. Pyysin puheenvuoroa ja kerroin olevani noviisi HKL:n johtokunnassa ja raideliikenneasioissa. Kerroin opettelevani jatkuvasti näitä asioita sillä perusajatuksella, että pyrin ajamaan kaikessa toiminnassani kuntalaisten ja veronmaksajien etua. Johtokunnanjäsenenä voin tehdä vastaehdotuksia ja esittää päätöksiä jätettäväksi pöydälle ja kysellä ja keskustella virkamiesten valmistelemista esityksistä, jos ne mielestäni lisäselvityksiä vaativat. Loppupuheenvuorossaan Paunu toivoi kaikkien luottamushenkilöiden toimivan rohkeasti samalla tavalla ja tuli päivän päätyttyä vielä kädestä pitäen kiittämään puheenvuorostani.

Tämä kannustaa minua edelleen jatkamaan samalla linjalla luottamustoimissani ”arjen ammattilaisena”. Olen ensimmäistä kertaa puoluekokousehdokkaana Puistolan demareista.
Ehdokasnumeroni on 113. Kannatan Jutta Urpilaisen valintaa SDP:n puheenjohtajaksi. Hän on hoitanut valtiovarainministerin tehtäviä erinomaisesti haasteellisessa sixpack hallituksessa vaativissa olosuhteissa. SDP:n perinteisistä arvoista on hyvä ponnistaa, kehittää ja uudistaa yhteistyössä puolueen järjestöasiakirjaa ja strategiaa. Olemme työtä tekevien, heikompien ihmisten puolia pitävä puolue emmekä saa leimautua ”guggenheim puolueeksi”.