Sinikka Vepsä

Blogi

Hyvää Itsenäisyyspäivää 95-vuotias Suomi

Isäni Arvo Vepsän (9.7.1920-28.12.1997) kirjoittama runo Vuosalmella kaatuneen aseveli Juutilaisen muistoksi.

HILJAINEN VELI

Vähään tyytyvät perivät maan.
Sanonta katetta lisää saa.
Rautalammilla 1925 syntynyt sodassa nuorinta ikäluokkaa.
Miehen tavalla taisteli viivytyksen.
Siiranmäessä ruutia haistelit ja koit tulen keskityksen.
Härkäjoki, Punnuksen kannas, Salmenkaidan ranta.

Äyräpään sillan päällä. Siellä taistelevan Sinut nään.
Oltiin aina rinta rinnan.
Sinulta sota vaati hinnan. Neljäs päivä haavoituit.
Vuoksesta yli uit.

Helpotuksesi kesti vain hetken.
Vaativat jatkumaan sotaretken.
Haavansa avoimet, päällä paikat.
Näytit minulle kun joimme saikat.

Puolestasi puhuin päällikölle.
Lähetti Sinut lääkärille. Vaihtoi haavoihin uudet kääreet.
Mukanaan tylyt käskyt, määreet.
Takaisin!

Tuli hiljainen veli.
Valittamatta päivänsä eli.
Menossa Sinulla vartiovuoro.
Puhkesi ääneen tykkien kuoro. Vihollisen.

Pesäkkeesi peitti savu.
Juoksin. Myöhäiseksi totesin avun.
Miten on tilani ? Veli kysyi.
Nielin jotain. Vaiti pysyin.

Mykkä oli pakko olla.
ei kuolevalle valehdella.
Totuus ei silloin sanoja sietänyt.
Viimeisen toivon olisin riistänyt.

Veljen tuskainen katse anoi.
Miksi et vastaa, mitään sano?
Lantio auki, esillä suolet.
En voinut sanoa. Veli kuolet.

Vuotivat verta ne vanhat haavat.
Äyräpäässä veljen saamat.
Kirjoita kotiin, veli kuiski.
Osoitteenkin vielä muisti.

Lääkintämies ja kantaja.
Nostivat, kantoivat kuolleen.
Itseni kanssa olin yksin.
Menin pensaan taakse ja itkin.

Arvo Vepsä