Sinikka Vepsä

Blogi

Jälleen rakentaja. Suomi 100 v kunniaksi !

Esille ihmisen tässä otan.
Ken maksoi viulusi, paikkasi ?
Vauriot sodan.
Tappiot aineen, mielen, niellen syytökset syvät.
Työnsä tulokset hyvät.
Nykyhetken elintaso, ylitse kaikkien vanhojen valtain sekä ideologien uusien.

Kukako? Mikä se mahti? Mikä tahti?
Ihminen.
Sinä et tiedä, miten pienet eväät oli.
Hävitty sota. Särjetty sydän ja sielu.
Alamäki, avoinna nielu.
Kuin pahaa unta. Kansakunta sen nielun partaalla.
Pyyhitäänkö Suomi kokonaan kartalta.

Havaitse aika. Älä historiaa tuomitse.
Tunnusta tekijät. Työn luotsaajat. Ylitse yön.
Ihmiset, jotka jaksoivat. Rakensivat. Sotakorvaukset maksoivat.
Keitäkö olivat?
Sodasta tulivat.
Eivät soineet torvet tulijoille.
Isänmaan kohtalon kellojen soittajille.

Aikalaiseni, muistat varmaan puseron harmaan .
Ainoa asu, viluinen vaate.
Ihmistä sisällä riepotti aate.
Niin moni uusi, kutsui huusi.
Aikaan uuteen, ikuisuuteen, onneen.
Lakaisi vieras luuta. Vaati systeemi muuta.

Vastasi jälleen rakentaja.
En etuasi aja.
Sodassa ollut kavahti.
Näki, oli vierasta tullut.
Esille aikaan. Moni käsitti sen. Vihollinen.
Susi lammasten vaate, se uusi aate.
Kosiskeli kysyi.
Syvät rivit uskollisena pysyi.
Isänmaalleen, itselleen.
Työhön tarttui.
Tuotetta syntyi. Kouraansa sylki.
Vierasta aatetta hylki.

Suomalaisuus eli ja nousi.
Ajan kuohuvan vastavirtaan souti.
Se polvi jaksoi.
Oivalsi vastuunsa.
Eli ylitse etsikkoajan, ajan historian.
Katso kansakunta. Ikään kuin unta.
Kertoo lähihistorian yöst,
Ihmisten , aikalaisen työstä.

Tämän päivän lapsi.
Hiljennä hiukan. Pysähdy.
Kysy itseltäsi, mitä olet tehnyt ?
Ymmärrätkö, mitä olet nähnyt ?
Oivallatko onnesi tämän ajan.
Anna arvo niille, jotka yli olevasi rajan.
Tämän elintason toivat.
Sinulle, nuori sen loivat.
Nykyhetken uudet, kaikki mahdollisuudet.

Isäni Arvo Vepsän kirjoittama runo ( 09.07.1920-28.12.1997)