Sinikka Vepsä

Blogi

Yksinasuvat helsinkiläiset vanhukset huolissaan tulevaisuudestaan

Olen viimeisen kuukauden aikana vieraillut kuudessa eri eläkeläiskerhossa eri puolilla Helsinkiä. Eläkeläiskerhot kokoontuvat kerran viikossa kahvittelun ja ohjelman merkeissä. Enimmillään paikalla on ollut 60 helsinkiläistä eläkeläistä. Tilaisuudet ovat olleet antoisia.

Keskusteluissa on käynyt ilmi selkeästi yksin asuvien vanhusten huoli heidän tulevaisuudestaan. Mediassa on jatkuvasti esillä, että kaikki vanhukset haluavat asua kotonaan niin pitkään kuin mahdollista. Näin ei suinkaan ole. Huonokuntoisia vanhuksia pelottaa. Osa heistä turvautuu kotihoidon palveluihin jo nykyisin. He tuntuvat olevan hyvin perillä nykyisestä kotihoidon tilanteesta. Ammattitaitoisista hoitajista on pulaa. Tapaamani henkilöt kertovat ulkomaalaisista hoitajista, jotka eivät osaa suomea kuin muutaman sanan. Vanhukset kokevat tilanteen hankalana ja kiusallisena.

Keskusteluissa käy ilmi, että iso osa tapaamistani yksin asuvista ikäihmisistä haluaisi kunnalliseen palvelutaloon tai muuhun vastaavaan. Liikuntakyvyn ja muistin heikkeneminen pelottaa eniten. Moni tapaamistani henkilöistä tulee viikottaiseen kerhotapaamiseen rollaattorin turvin. Mitä sitten kun kotoa ei pääse enää liikkeelle? Sosiaaliset kontaktit pitävät mielen virkeänä. Monelle kerhotapaaminen on viikon kohokohta. Seuraavaa maanantaita tai keskiviikkoa odotetaan innokkaasti.

Vanhuspalvelulain tavoitteena on, että iäkäs henkilö kokee elämänsä turvalliseksi, arvokkaaksi ja merkitykselliseksi. Laissa lähtökohtana palvelujen saannille on ikäihmisen toimintakyky, ei pelkkä ikä.
Suomessa sairastuu 38 ihmistä joka päivä muistisairauksiin (Alzheimer Seuran seminaari 21.9.2012). Helsingissä asuu eniten yksin asuvia, pienituloisia vanhuksia. Tarvitsemme lisää kunnallisia palvelutaloja ja muistisairaiden ryhmäkoteja, jotta vanhuspalvelulain mukainen ikäihmisten turvallinen ja arvokas vanhuus toteutuu.

Iso osa alaa vaihtaneista 30 000 hoitajasta palaisi hoitotyöhön, jos työmäärät vanhusten koti- ja laitoshoidossa olisivat kohtuulliset. Hoitajia uuvuttaa eniten jatkuva riittämättömyyden tunne ja se, ettei työtä voi tehdä niin hyvin kuin haluaisi. Suurempi palkkakaan ei auta tässä tapauksessa.

Helsingissä 23.10.2012